Uusi vuosi uudet kujeet

M ja koko perhe toivottaa uuden vuoden ja etenkin tammikuun tervetulleeksi! 20 yötä halovestin poistoon. Muuten elämä sujuu hyvin, mutta ensimmäinen korvataustan ruuvinjuuri on ruvennut punottamaan ja erittämään. No pitihän seki tässä vielä kokea ennen poistoa.

Kovakauluri

M menee Halovestin poistoon 24 päivän päästä. Tuolloin M saa kaulaansa meillä jo kotona olevan kovakaulurin joka on tehty halovestin päälle eli ei ole oikein sopiva. Mutta tarkoitettu hätätapauksiin esim jos halovest menee rikki tai M:ää joutuu elvyttää.

Tämän jälkeen menemme Tyksissä toimintaterapeutin luo joka tekee M:lle 2 uutta kauluria. Toinen tulee arki käyttöön toinen pesuille. 

Kauluriin saa sairaalalta tuollaisen valkoisen "sukan" suojaksi, mutta meille annettiin ohje tehdä suojia kankaasta monta. Suoja on vaihdettava päivittäin. Lapsilla on kuulemma usein tapa imeskellä kauluria ja märkä suoja hiertää leuan auki sitten.

Nyt sitten teimme 2 suojaa valmiiksi. Loput tehdään kun nähdään onko uusi kauluri vanhan kanssa saman kokoinen.

Ylhäällä olevassa kuvassa on musta suoja. Tämä väri siis ihan M:n oma toive. Tehty M isän vanhasta paidasta. Toinen tehtiin pikkusiskon legginseistä missä toinen polvi rikki.

Onneksi omistan ompelukoneen ja edes hitusen taitoa tehdä sillä jotain. Muuten olisi paitojen teko ja tietty näidenkin ollut vaikeaa. Olen tehnyt myös asentotyynyjä itse saumurin avulla. 

30

Tänään saa aloittaa laskemaan päiviä. Vähän kuin jouluun. 

30päivää halovestin poistoon ❤

Perhe

Miten kasvain ja halovest on vaikuttanut meidän perheeseen?

Nuorimmainen 1v10kk reagoi varmaankin siihen, että minä olin ekaa kertaa oikeasti erossa tytöstä pitkään, ollessani M:n kanssa sairaalassa. Pienen neidin unet meni täysin pilalle ja kyllä on taisteltu. Toki pienin oli myös ekaa kertaa erossa molemmista vanhemmistaan sairaalareissun aikaan. M:n kotiutuminen ja näkeminen ei ole vaikuttanut pienimpään mitenkään. 

Keskimmäinen lapsista kohta 5v ei ole reagoinut tilanteeseen oikein mitenkään. Ei ainakaan ole tuonot julki mitään.

Minä ja mieheni, noh ei oikein kyllä mitenkään. Ihan samaa arkiaskareista urputusta ja aikataulun selvittelyä tää on kuin ennenkin. Tosin ei olla vielä saatu oikein aikaa keskustella kunnolla keskenään tästä kaikesta. Ehkä sekin aika tulee kun pystytään purkaa ajatuksia toisillemme.

Toki koko perhe joutuu nyt antamaan huomion pääosin M:lle niin kärsii tytöt varmasti vähän mustasukkaisuudesta. 

Omaishoitajuus

Jos joku toinen tähän soppaan joskus joutuu lusikkansa pistämään niin vinkkinä. Mahdollisuus on kelan erikoishoidontukeen. Sillä korvataan palkan menetys vanhemmalle, joka hoitaa lasta kotona, meillä se olen minä. Tarvii vain lääkäriltä d-lausunnon. 

Meille tarjottiin myös asumistukea ja toimeentulotukea. Näitä ei saada koska miehellä on liian isot tulot. Tosin menotkin oli meillä budjetoitu tulojemme mukaan, mihinkään noihin hakemuksiin ei vaan saa näkymään sitä, että -1000e mun rahoissa näkyy jo monessa asiassa. 

Sairaalasta maksuja tuli onneksi lapselta vain 7vrk osuus eli pyöreästi 350e. Siihen päälle tietysti vielä maksut taksista eli 25e suunta on omavastuu kelataksilla. Taksilla on maksukatto, mutta meillä se ei ehdi täyttyä kun näin loppuvuodesta tapahtui tää episodi. Oman auton käytöstä saa myös korvauksia kelalta.

Sairaalamaksuja tulee myös polikäynneistä ja kysin päivystyksestä tuli lasku. Jokainen noin 45e. Yhtäkkiä

Maksuja kerääntyykin jo kelpo summa. 

Myös lääkkeet maksaa. Onneksi niitä ei oo kauheesti mennyt.

Meillä kun ei saatu tukia, niin minut ohjattiin kysymään vammaistukea tai omaishoidontukea. Vammaistukea saadaan jos joudun jäädä M:n kanssa tammikuun jälkeen vielä kotiin. Kela vaatii 6kk vammaisuuden tuen saantiin. Meillä tuo vammaisuus aika on vain 3kk. Omaishoidon tukea tosin saan nyt 3kk ajan. Omaishoidontukea maksaa kaupunki.

M:llä ei ollut vakuutusta. Ja vaikka lasken kaikki kuluneet rahat, oltais miinuksella vielä. 6v vakuutusmaksut olisi silti enemmän, reilusti, mitä nyt on sairaudesta tullut kuluja. 

Joulu meillä ei ole ihan niin pramea kuin olisi ehkä ollut. Ja lahjat ostin kirppikseltä halvemmalla. M:lle muokatut vaatteet on käytettyjä ja ruokalasku pitää laskea tarkemmin. Myös sukulaisten luo (300km) ei voi lähteä saati mitään muuta ylimääräistä. Suku on auttanut rahallisesti niin että on pärjätty hyvin. Koirat on ainoat jotka tästä on "kärsinyt", niiden rokotukset olis pitänyt ottaa lokakuussa, mut otetaan ne joskus sitten kun on varaa mennä eläinlääkärille.

Mutta miltä näyttää omaishoitaja? Väsyneeltä! 

Sairastaminen

Kuvassa näkyy 4 ruuvia.

Sairastaminen on tuttua puuhaa näin syystalvesta lapsiperheessä. Influenssa rokotteet otettiinkin heti kun sairaalasta kotiuduttiin. Meillä onkin nyt sitten sairastettu 2kk aikana 2 yskää, flunssaa, mahatauti ja korvatulehduksia. Saa nähdä mitä on vielä luvassa. 

M:lle yskä on ollut pahin. Hän ei saa kunnolla yskittyä limaa ulos ja joutuukin usein oksentaa yskimisen päätteeksi. Halovest liivi vaikeuttaa yskimistä ja nielemistä. 

Jos pää on kokoajan noin suorassa on vaikea yskiä oikein syvältä keuhkoista. 

Tänään päivystyksessä kävimme tarkistuttamassa myös M:n korvat. Tulehdusta ei ollut vaikka kipua onkin. Lääkärin välineet ei vaan tahtonut mahtua halovestin väliin. Saatiin kuitenkin korvat katsottua kun aikansa lääkäri pyöritteli käsiään ja välineitä pojan ympärillä. 

Miten kotona on sujunut

Kotona on sujunut hyvin ja vähän huonommin. Aluksi M tarvitsi jatkuvasti aikuisen luokseen. Tasapaino oli vielä heikko, joten M ei voinut olla minuuttiakaan yksin. Kaikkeen hän tarvitsi apua, asennon vaihtoon, kävelyyn, vessaan, syöntiin jne..

Meidän nuorimman lapsen (alle 2v) pottailut lähti tauolle sillä pienessä vessassamme ei ollut tilaa M:n rollalle/avustajalle ja potalle. 

Pikkuhiljaa M "unohti" rollaattorinsa ja alkoi kävellä yksikseen. Sydän tais jättää väliin lyöntejä yhellä jos toisella aikuisella siinä alkuvaiheessa. Ulkona M rupesi kaivelemaan lumihankia ja huuteli vähän väliä, että hänet pitää nostaa jostain ylös. Nyt M ei tarvitse enää apuvälineitä liikkumiseen juuri missään. Tosin pidemmät matkat täytyy tehdä autolla tai pyörätuolilla, onhan M:n lihakset olleet jo 2kk niin vähällä käytöllä. Pitkä kuntoutus on edessä, ennenkun saadaan oma energinen pikkumies takaisin. Kuntoutusta tiedossa siis ainakin 6kk.

6vk tarkistuskäynti tehtiin Turussa tämän kuun alussa ja kaikki oli röntgenissä ok. Kyssissä ollaan tosin käyty kiristämässä ruuveja ja paikallisessa tk:ssa hakemassa lääkekuuria ruuvinjuurien tulehduksiin.

Eniten odotan tammikuulta, että saan taas halata poikaani. M olisi vähänväliä haleja vaille, syliinkin haluaa. Mutta häkkyrä jättää aina meidän väliin ison kolon. Minulla on ollut aina ns heikoimmat välit M:ään. Isäpoika jutut ollut miehellä ja M:llä ja tytöt sitten äitin vauvoja. Tämä 2vk sairaalassa olo on saanut minun ja M välit lämpenemään paljon. Nykyään M pyytää ensin äitiä, sitten vasta isiä. Äiti on ainut joka saa hoitaa pojan juttuja. Minä vastaan vaatteista, pesuista, lääkkeistä, haavoista, asentohoidosta ja sylittelystä. Jos en siis muuta hyvää löydä, niin sen että meidän välimme on lämmenneet paljon. Yhteinen seikkailumme jota kuvaavan lahjan sain työkaverilta. 

Muutokset kotona

M:lle oli hommattava uusi sänky koska hänellä oli puoliparvisänky. Sinnehän ei ollu toivoakaan kiivetä halovestin kanssa. Isi ja mummo kävi ostamassa pojalle uuden sängyn meidän sairaalassa ollessa. 

Teimme myös pieniä asentohoitotyynyjä ikean halvimmista tyynyistä. 

Myös ruokapöydän tuoli oli hommattava toinen. Tuoliin tarvi laidat. Ikeasta löytyi sitten uusi tuoli.

Leluissa tehtiin kasintaa, ettei jaloissa pyörisi tavaroita. M kun ei nää jalkoihinsa halovestin kanssa. 

Itse soitin Tyksin fyssarin kanssa tämän alueen apuvälinelainaamoon jotta saisimme kotiin lasten rollaattorin ja pyörötuolin. Ulkona mies teki maanmuokkauksia loppuun jotta pyörätuolin kanssa pääsisi liikkumaan. 

Syöminen

Syönti. No se nyt on ollut M:n kanssa aina haaste. Poika on nirso ja pieniruokainen, mutta halon myötä ihan mahdoton. Mitään tuo ei söisi. 

Aluksi M tarvi syömiseen apua. Minä kirjaimellisesti syötin hänet. Tarvittiin ruokalappuja ja pilli. Tosin pilliä tarvii vieläkin. M:n on vaikea hahmottaa missä ruoka tai lusikka on, eihän hän nää pöydälle kuin vaikeasti keskivartalosta kääntämällä. M syö siis paljon sormin.

Halovest on vienyt M:n ruokahalun. Ja nykyään saa ravata kaupassa päivittäin hakemassa ees jotain mitä poika söisi. M on kuin raskaana oleva nainen, mielitekoja riittää ja ne vaihtuu hetkessä. 

M ei saisi laihtua yhtään. Halovestin istuvuus muuttuu jos poika laihtuu kauheasti, tällöin niskan asento vaihtuisi ja luutuminen voisi tapahtua väärin. Olemmekin siis punninneet poikaa tasaisesti. M saa laihtumisen estämiseksi syödä myös paljon herkkuja, vaan eipä nekään maistu. 

Näissä kuvissa M istuu normaalissa tuolissa, sillä enää laidat ei ole niin välttämättömät.

Haavat

M:lle tuli monta haavaa. Ensin vain kaksi. Leikkaus arpi niskaan ja alaselkään. 

Alaselässä on viilto josta on otettu luusiirre niskaan.

Niskassa pitkä viilto (jatkuu hiusten sekaan muutaman cm vielä) mistä poistettiin kasvain. Puolet c3 nikamasta, asennettiin ruuvit ja luusiirre.

Pari vk leikkauksesta lähti otsan ruuvien juuret tulehtumaan ja M söi kefexin kuurin. Päivittäisellä haavanhoidolla (NaCl huuhtelu ja betadine) ollaan saatu nämä otsan haavat parantumaan hyvin. Korvien takana olevien ruuvien juuret ei ole muuttunut mitenkään, mutta otsa liikkuu niin paljon että iho heti reagoi siihen.

Nyt tilanne jo näin siisti.

Autossa matkustaminen

Sairaalassa tajusin yhden matkustamiseen liittyvän asian. M ei mahdu halovestin kanssa turvaistuimeen. Meillä kun kaikki lapset istuu toisessa autossa recaron young sport tuoleissa. Toisessa autossa on ollut isommilla jo pitkään pelkät koroketuolit. Sairaalasta kotiuduttiin paaritaksilla niin silloin ei ongelmaa vielä ollut. 

Mies kävi sitten ostamassa toiseenkin autoon M:lle koroketuolin. 

Halovest on tuonut paljon pieniä, tai isompiakin muutoksia elämään. Onneksi suku on auttanut paljon ❤️

Nukkuminen

Nukkuminen. Huoh. Niin pelottavan näköistä touhua halovestin kanssa. M nukkuu siis ihan oikeasti ruuvien varassa.

Aluksi minun piti käännellä M:ää öisin vähän väliä, nykyään enää pari kertaa yössä. M pääsee siis kääntymään kyljeltä selälle itse, muttei takas kyljelleen. Tai kyljeltä toiselle kapeassa sängyssä. 

Pään ja patjan väliin laitamme harson, ettei pojasta tunnu, että nukkuu ilmassa. Asentotyynyjä on selän takana, niskan takana ja poika haluaa jalkojen väliinkin tyynyn. 

Päivisin tuo apina pääsee sohvalla jo menemään miten sattuu. Välillä on sohvalla pää alaspäin pylly kohti kattoa. 😘

Peseytyminen

Peseytymiseen oli monia vinkkejä halovest oppaassa, mutta kotona on löydetty kokeilemalla omat keinot. 

Päivittäiset pesut tehdään vauvojen kosteuspyyhkeillä ja harsoliinoilla. Halovestin ja pojan väliin saa juuri ja juuri laitettua kätensä joten joka suunnasta sohiessa saa puhdistettua pojan. Sitten harsolla heti kuivaus. Halovestin sisäpuoli on lampaanvillaa joten se ei saa kastua ja kutiaa hirveästi. Harsolla saa hyvin helpotettua kutinaa. Kosteusvoidetta voi myös laittaa iholle. 

Ihan suihkutus ei olekaan sitten mikään helpoin juttu. M:n voi pestä vaan jaloista ja päästä. Olemme leikanneet muovifroteesta palat jotka laitamme halovestin liivin suojaksi. Pujotan reunat ihan liivin väliin.

Poika käy saunan alimpana portaana toimivalle jakkaralle kyljelleen. Siinä sitten suihkutan pään. Sitten poika toisin päin ja sama homma. Seisaaltaan pestään sitten kädet ja alavartalo. 

Kasvain

Kasvaimen lopullisia PAD vastauksia ei ole tullut, mutta hyväkaatuinen luukasvain se on. Kasvain sijaitsi siis c3 nikamassa niskassa. Luussa kiinni. Kasvain oli aika iso eli 10mm kokoinen.

Ensin luultiin, että kasvain on herkästi uusiutuva, mutta 6vk kontrollissa lääkäri oli jo sitä mieltä ettei poikaa tarvi kuvata päästä varpaisiin, sillä kasvain ei olisikaan se uusiutuva versio. 

Mitään muita hoitoja ei ole tarvittu, kuin leikkaus. Ainakaan toistaiseksi.

Halovest asennetiin M:lle siis siksi, että c3 nikamasta poistettiin puolet ja asennettiin tilalle pala lonkkaluuta ja läjä metallia. Nyt halovest liivin avulla luudutetaan pojan niskaa suoraksi. C2-4 nikamat luudutetaan paikoilleen.

Psyyke

Tässä kaiken keskellä ei oo ees tajunnut aina miettiä, että mitä M

Itse ajattelee kaikesta. Ei ennenkun neuvolatäti kysyi et olisiko perheneuvolan psykologille tarve varata M:lle aikaa. Päädyttiin kuitenkin ettei vielä varata vaan katsotaan ensin miten lapsi voi kun halovest on pois ja kaikki paha takana. Tässä kuitenkin joulu ja uusvuosi jne niin on paljon kaikkea kiirettä. 

Mutta kyllä M on itkenyt pelkoa että hän kuolee. Useama iltana olen istunut sängyn vierellä ja silitellyt poikaa. Olen kyyneleet valuen selittänyt pojalle että kaikki on hyvin. Lääkäri oli taitava ja otti kasvaimen pois. Kyllä sinä lapseni heräät aamulla. Ei et sinä nää loputtomasti unia ja kuole.

M on myös pelännyt että kasvain onkin paha. Siitäkin on puhuttu monia kertoja. Onneksi siis nyt ollaan saatu tieto et hyvälaatuinen kasvain oli.

M ei syö. Aina hän on ollut nirso ja nyt syöminen on oikeesti ihan kirpun annoksia. Poika pärjäisi muka 3lihapullalla koko päivän.

Ihmiset on ottanut pojan hyvin vastaan. Eskari kaverit oli kaikki sillee kohteliaasti kiinnostuneita M:stä ja siskot oli heti normaalit itsensä veljen seurassa. Ainoastaan kaupassa aikuinen mies on huutanut kovaan ääneen "kattokaa mikä robotti" tuosta M minulle yhtenä iltana puhui. Vähän häntä oli mietityttänyt miehen kommentti, mutta ei onneksi kauhean pahalla.

Tammikuussa varmaan aletaan miettiä psykologin tarvetta ihan tosissaan. M kuitenkin on normaali energinen itsensä suurimman osan ajasta nyt. 

Kuntoutuminen

M osoittautui todella sitkeäksi pikkupojaksi. Jo leikkauksesta seuraavana päivänä häneltä voitiin lopettaa oxanest ja hänet voitiin siirtää teholta lasten kirurgiselle osastolle. 

Tuona päivänä noustiin jo ensimmäisen kerran istumaan sängyn laidalle. En muista oliko se tuo tiistai vai vasta keskiviikko kun M vaati, että hän pääsisi istumaan pyörätuoliin.

Isikin tuli meidän luokse Turkuun tiistaina. Poika piristyi kovasti isän läsnäolosta, mutta siskoja oli iso ikävä.

M halusi myös nähdä oman kuvasa nopeasti. 

Keskiviikkona M kieltäytyi lääkkeistä ja alettiin opetella uudelleen kävelyä. 

Sairaalassa olimme 9vuorokautta. Lyhyt aika jossa tapahtui todella paljon. Poika leikattiin ja näin hänet voimattomana ja kivuliaana letkujen keskellä, mutta nopeasti päästiin eroon letkuista ja katetrista. Poika oppi taas istumaan ja kävelemään rollaattorin kanssa. Sunnuntaina M käveli osaston käytävien ympäri 5 kertaa mikä oli todella pitkä matka. Halovest painaa ainakin 2kg ja on pään ympärillä. 80kiloiselle ihmiselle tämä tarkoittaisi 8kiloa pään ympärille. 

Ma 31.10 tuli taksi joka vei meidät yli 400km matkan kotiin. Ja se pelotti.

6v

Kotiin päästyä poika täytti 6vuotta. Juhlat oltiin suunniteltu niin eskari kavereille kun sukulaisillekin. Nekin piti perua. Sukulaisia kuitenkin kävi, jokainen vuorollaan ja eskarissa kävimme kertomassa miksi M ei ole siellä ollut. Kävimme myös synttäri päivänä eskarissa juhlimassa. Joulukuulla oli uusi yritys kaverisynttäreistä, mutta meille muutti yrjötauti. Noh tammikuulla yritämme taas.

Minua tuo synttärien juhliminen tässä tilanteessa jotenkin harmitti kovasti. Varmaankin siksi, että M aloitti elämänsä 6v sitten teholta. 

Ulkovaatetus

Tämä oli se vaikein osuus pojan pukemisessa. On talvi. On ollut jo lähes 20asteen pakkasia ja kova viima.

Millaisen hatun saisi kun raudat on joka suunnasta tiellä? Entä takki? 

Ensin otimme käyttöön 140cm toppatakin ja oman kokoiset (116cm) toppahousut, mutta takki ei tahtonut pysyä yllä eikä selkä pysynyt lämpimänä. Sitten päätin koittaa ticketin 116cm reilun kokoista toppahaalaria M:lle ja sehän kävi hyvin päälle. Reiman 122cm haalari ei mahtunut.

Olen kääntänyt hupun väärälle puolelle, jotta eteen jäävä kolo täyttyisi eikä pojalle tulisi kylmä.

Tässä kuvassa tuo takki käytössä. Teimme aluksi pojalle fleece ja verkkari kankaasta kuvanmukaisen hupun talvihatuksi. Alakuvan tavalla suuaukon sai pieneksi supuksi. Tämä on hyvä kovalla pakkasella ja tuulella. Poika pysyy suojassa tuolla kun liikutaan pyörötuolilla. Itse kävellessä tämä huppu ei ole kuitenkaan kauhean kätevä.

Alimmaksi kerrokseksi ulos laitetaan huivi/harso pujotellen rautojen väliin. Näin korvat pysyy lämpöisenä.

Myös kaulalle huivi. Ulommaksi kertokseksi olen käyttänyt omia tuubihuivejani. Tähän lasten halovestiin olen saanut tuubihuivin taiteltua 2kertoin päälle. Huiveja löytyy monessa värissä ja paksuudessa. Kylmemmällä säällä olen laittanut 2huivia päällekäin. Huivien kanssa poika pääsee itsekin kulkemaan ulkona.

Vaatteet

Vaatetus halovestin kanssa oli yksi suurimpia asioita mitä mietin heti kun kuulin, että pojalle halovest tulisi. Sairaalasta saamissani halovest ohjeissa luki vain, että kokoa tai kahta suurempia napillisia tai vetoketjullisia vaatteita. 

Sairaalan avopaidat oli kuitenkin näin hirveitä päällä eikä lämmittänyt yhtään. Olkapäät valui ja yhtäkkiä lapsi olikin ilman paitaa. Housuissa toki meni oma koko.

Olkapäät jäi nappipaidassa täysin paljaaksi. Sairaalalla oli kaksi muokattua halovest paitaa(kuva alapuolella) joista otimme sitten mallia kotiin.

Muokattuun paitaan tulee kaksi viiltoa eteen ja nepparit/napit/tarrat ylös millä saa kaula-aukon pysymään muodossaan.

Myös taakse tulee kaksi reikää halovestin raudoille.  Paidat puetaan alakautta ja kooksi käy ihan oma koko. Mutta paidan pitää olla pitkä. M käyttää 116-122 paitoja normaalisti. Osa 116cm muokatuista paidoista on liian lyhyitä tai hihat jää lyhyiksi. Sitten taas 122/128 on ollut ok ja 130 on hiukan iso.

Tässä muokattuja paitoja. Mikki on kantattu neppareilla, autot vaan saumurilla reunat vedetty ja nepparit. Sininen saumuroitu + napit ja kuminauhat

Ulkovaatetuksesta teen oman postaulsen kun saan otettua kuvia.

Ensikohtaaminen halovestin kanssa

Saavuin teholle ja minut ohjattiin M:n luo. Poika itki kipuja ja oli tokkurainen vielä nukutuksen jäljiltä. Vaikka olenkin hoitaja ja nähnyt amputaatio haavoista lähtien kaikkea, niin mikään haava ei ole vetänyt vertoja siihen kun näkee oman lapsen halovestissä. Itkevänä ja vereltä haisevana. Hoitajan antaessa oxanestiä pojalle lähti minulta taju. Onneksi istuin jo valmiiksi pojan sängyn vierellä.

En voinut kun tuijottaa poikani päässä olevia ruuveja ja kuunnella lapsen vaikerrusta. Onneksi en nähnyt tuohon samaan läjään vielä leikkausarpia. Olin totaali shokissa siitä miten lähellä silmiä halovestin ruuvit olivat.

Se maanantai iltapäivä ja ilta meni sitten pojan vieressä vain tasaten omia ajatuksia. Yöksi minun oli mentävä muumihuoneeseen, yksin.

Leikkaus

24.10

Aamulla jo heti kahdeksalta hoitaja tuli hakemaat minut ja pojan leikkaukseen. Hoitaja saatteli meidät Tyksin sokkeloisilla käytävillä leikkuriin. Ovella hoitaja vaihtui. M esitti nukkumatille toiveen, ettei hänelle laitettaisi kanyyliä. Ihana nukkumatti kuunteli poikaa ja M sai nukahtaa äitin syliin maskin kanssa. Elämäni hirvempiä kokemuksia oli laskea uninen lapsi leikkauspöydälle lämpöpatjalle. Sitten minut saateltiin ulos ja neuvottiin menemään ulos. 

Lähdin sitten kiertelemään Turun kaduille. Löysin pari nähtävyyttä ja eksyin. No löysin kuitenkin takaisin sairaalaan. Päätin kokeilla kanttiinissa syödä jotain. Puolessavälin pitsapalaani noin 11 aikaan M:n leikkaava lääkäri tuli kanttiiniin. Hän tuli koputtamaan olalle ja kysymään onko minulla kaikki hyvin. Yllättävä ja ihana teko lääkäriltä. Siinä minä hetken ihmettelin että miksi lääkäri oli kanttiinissa vaikka hänen piti leikata poikaani. 

Olin googlaillut halovestiä koko aamun mutta siitä löytyi todella huonosti tietoa. Mitä voisin pukea lapselle päälle. Entä lakki? Mikä koko halovest ees on? 

Tästä lähti ajatus blogiini. Haluan halovestin tunnetuksi. Haluan, että joku toinen äiti voi löytää blogini ja saada vinkkejä elämään halon kanssa. 

Siinä tulevaisuutta miettiessäni sain onneksi kaverin hetkeksi sairaalalle. Sitten lähdin hoitajien kanssa etsimään potilashotellin muumihuoneen, jossa yöpyisin seuraavat yöt. Lopulta lääkäri soitti leikkauksen menneen hyvin ja toinen puhelu tuli vielä teholta. Pääsisin M:n luo teholle heti. 

TYKS

23.10 saavuimme Turkuun. Päivystävänä lääkärinä sattui olemaan juurikin M:n leikkaava lääkäri. Hän oli ensimmäinen lääkäri joka pyysi hoitajat pojan seuraksi jotta voisi puhua kanssani toisaalla. Iso kiitos tästä! Tässä vaiheessa lääkäri tiputti sitten pommim. Hän kertoi muoviluurangon avulla mitä tekisi leikkauksessa. Hän väistelee verisuonta, hermoja ja luuydintä. Pyysin vain tekemään parhaansa sillä järkytys oli suuri kun alettiin puhumaan 4raajahalvauksesta, aivohalvauksesta jne. Hyi!

Sitten lääkäri kertoi että M:lle asennetaan pyhimysliivi. Kalloon siis ruuvataan ruuveja ja vartalon ympärille tulee liivi. Kallon ympärillä oleva sädekehä ja liivi on toisissaan kiinni rautatangoin. Tämä olisi M:llä 2-3kk!!! Suuri paniikki! Leikkaus oli toki jo tiedossa mutta että 2-3kk vielä jonkun häkkyrän kanssa!!

Tein ison päätöksen enkä kertonut M:lle koko häkkyrästä mitään. Menimme nukkumaan ja aamulla olisi leikkaus. Nukuimme ihmeen hyvin.