Huonenna tv:t auki

Huomenna kannattaa katsoa Elossa24h

Kuulumisia

Aika on kulunut nopsaa. Saatiin uusi aika taas Turkuun. 26.10 mennään kaksivuotis kontrolliin!!! Ei oikeasti tajua mihin se aika on kadonnut. Vuosi sitten käytiin kontrollissa ja kun saatiin ns terveenpaperit lähdettiinkin Robinin jäähyväis keikalle juhlistamaan hyviä uutisia. Reissu oli rankka mutta tuntuu kun sekin olisi tehty ihan juuri.

M on aloittanut nyt ekaluokan ja koulussa menee hyvin. Liikunta ei oikein suju eikä M tykkää siitä yhtään. Yleisurheilukisoissa poika oli kuitenkin iloisesti kilpaillut ja hävinnyt :) mutta sai kuitenkin tsemppari pokaalin. Opettajat on hyvin osanneet huomioda M:n rankan taustan. Huomenna pidetään vanhempain vartti ja saan kuulla tarkemmin miten koulu sujuu.

Itse olin ollut töissä nyt normaalisti. Elämä on palannut normaaleihin uomiinsa paitsi että meillä on nykyää  niin rauhallinen ja muuttunut poika. Arvet haalenee hienosti ja M kasvaa hyvin omalla käyrällään. M oli niin onnellinen kun pääsi taas kesällä tukkijokeen. Särkänniemi oli se kesän odotetuin kohde.

Pientä lisä harmia saatiin kesällä kun M:llä nousi syke hirveen korkeelle ja EKG:ssä oli
löydös. Onneksi se tutkittiin ja saatiin terveen kirjat sydämen osilta. Holter konetta M kuitenkin yhden päivän mukanaan kantoi.

Palaan asiaan taas kun Tyksissä on käyty.

(Kuvia en saa nyt lisättyä jostain syystä tähän)

Mä vihaan elokuvia

Katsoin juuri Netflixistä elokuvan Kiss & Cry. Elokuva on ollut jonkin aikaa omalla listallani ja nyt tuli katsottua. 

Kesken elokuvan oli pakko mennä halimaan ja pusuttelemaan omaa pikku poikaa. M katseli vähän ihmeissään, kun äiti tuli yhtäkkiä kertomaan kuinka onnellinen olen kun poika on täällä ja terve.

Mun pahin pelko nykyään on, että

M:llä on toinenkin kasvain, tai entinen oli levinnyt. 

Huolettaa se röntgen säteiden määrä minkä M on tähän mennessä jo saanut, mutta kuitenkin haluaisin pojasta otettavan koko vartalon ct:n ja MRI:n kuten alkuun suunniteltiin. 

Ei tää tämmöstä tunteiden vuoristorataa ollut ennen TÄTÄ kaikkea. Ja niin paljoon M:n tilanne vaikuttaa vieläkin. 

Päiväkodilla keskustelussa tajuttiin niin monia asioita jotka M:n entisessä käytöksessä on varmaankin johtunut jatkuvasta kivusta. Voi minun pientä taistelijaa ❤️

Kuoleman pelko

M kärsi kovasta kuoleman pelosta jonkin aikaa. Sitten se helpotti ja asiaa käsiteltiin yhdessä psykologin kanssakin. Kaikki alkoi näyttää valoisalta, kunnes kuvan rakas Mimmi jouduttiin lopettamaan.

M ei tahtonut millään ymmärtää miksi hänet pystyttiin leikkaamaan, mutta Mimmiä ei. Ja etenkin miksi

Mimmi sai lopetuspiikin. Annettaisiinko hänellekin sellainen jos hän sairastuu uudelleen..?

Kuolemasta, sairauksista, leikkaamisesta jne puhuttiin paljon toukokuussa kun karvapalleromme siirtyi ajasta ikuisuuteen.

Mimmin hautaaminen oli kova paikka. Lapset halusivat nähdä Mimmin vielä pahviarkussaan ennen maahan laittoa. Tunnelma oli (kuulemma, itse olin töissä) musertava. Lopulta M oli saanut paniikki kohtauksen kun mies meinasi kottikärryistä kaataa vain mullat koiran päälle. M meni paniikkiin, kun Mimmi lytistyy. Mies oli sitten varovasti lapioinut mullat niin pahin hätä meni ohi. Poika kuitenkin itki kauan.

Hirveää on ollut käsitellä M:n kanssa tilannetta. Hän niin vahvasti rinnastaa oman sairautensa koiran sairauteen. Ja lopettaminen, lapsi ei vaan ymmärtä ettei ihmisiä lopeteta kuten eläimiä.

M kertoo nyt ryhtyvänsä isona keksijäksi joka tuo Mimmin takaisin ja parantaa kaikki. 

Vuosi

Tänään saimme postia, joka sai muistot jylläämään mielessä. Vuosi sitten M oli esikoulu taipaleensa alussa. Niska oli ajoittain kipeänä ja kohta onkin vuosipäivä ensimmäiselle päivystysreissulle. Nyt M on aloittanut taas eskarin. Kaikki menee paljon paremmin tälläkertaa. Viimeinen asia, mitä M vuosisitten eskarissa teki oli uimakoulu, tänään oli 3. kerta uutta uimakoulua takana. 

Pitkiin aikoihin M:n tilanteesta puhuminen ei ole ollut vaikeaa, mutta nyt kyyneleet valuu tätä kirjoittaessa. Vuosikontrolliaika!! Miten muka kaikesta siitä on vuosi? 

Saimme ensimmäistä kertaa 2kpl kummiseteleitä yöpymiseen. Kiitos Kummit! Kiitos kaikki jotka tänäänkin lahjoittavat rahaa katsoessaan Elämää Lapselle-konserttia. M sai itse valita kumpaan hotelliin mennään. Erityisen jännä tästä reissusta tulee sillä vuotta nuorempi sisko lähtee mukaan. Isi ja 2v sisko jäävät kotiin. Syy siskon mukaan tuloon on se, että me juhlistetaan tervettä poikaa lähtemällä Turusta suoraan kohti Helsinkiä ja Robinin Hartwall areenan keikkaa. 

Kaksikko ei tahdo pysyä housuissaan kun pikkusiskokin näkee ekaa kertaa missä veli on seikkaillut. Hirveä lista on kerätty paikkoja jotka M haluaa siskolleen näyttää. Ja Robin. Tietenkin.

M on kuin kuka tahansa terve lapsi. Hieman toki varovainen, koska tietää itsekin ettei ihan kaikkea voi tehdä ja täytyy niskaa vielä varoa. M on niin reipas. Paino on vihdoin lähtenyt nousuun, mutta onhan tuo yhä hirmu laiha. Ruokahalut on parantuneet. Uusille kavereilleen M on kertonut sairaudestaan ja pari lasta on eskarissa tulleet kysymään minulta onko M:n niskaa liimattu. Ihan avoimesti kerrotaan kyllä miksi M:llä on arpia. 

Niskan haava näkyy kauempaakin vaaleana viivana. Ei häiritsevästi mutta selkeästi. 

Lonkan arpi on vihdoin lähtenyt vaalenemaan.

Otsan arvet on vaalentuneet paljon. Arvet olisivat hyvinkin huomaamattomat jos ei niissä olisi koloja. Hyvin näkee mitkä tulehtuivat pahiten, sillä niissä on suurimmat kolot. Hiuksia on nyt leikattu vuosi niin että päälle jää pidempi tukka, jolloin se laskeutuu otsalle. Korvien takaa arvet löytää muttei näy mihinkään. Ja niitä saa jopa etsiä kun on niin huomaamattomat. 

Taisteluarvet. Muistot. Voiton merkit! 

Nyt vain toivotaan, että saamme ensikuussa hyviä uutisia eikä ole tullut takapakkia. 

6kk kontrolli tehty

Nyt ollaan kotona jo oltu pari päivää kontrollin jälkeen. Ja tunnelma iloinen. M kävi röntgenissä, eikä muutoksia löytynyt. Eli lääkäri antoi meille 7vk aikaa lopettaa kaulurin käyttö!!!!

(Turun pakolliset nähtävyydet nähty)

Nyt kahtena päivänä M on ollut 2h ilman kauluria. Eikä ole kipuja!

Seuraava kontrolli on vasta lokakuussa, mutta jos tarvitaan välillä lääkärikäyntiä niin se saadaan toki. 

(TYKS u-sairaala)

Päivähoitoon M palaa heinäkuussa ja se jännittää etenkin äitiä ja iskää. M ei saa vielä hyppiä tai tehdä kuperkeikkoja tms, mutta muut liikunta rajoitteet purettiin.

Mulla oli tunteet Tyksissä pinnassa, jotenkin vain ne koetut hetket on jättäneet syvät jäljet sisuksiin. Mutta olen niiin kiitollinen siitä, että tuo poika on yhä täällä ja niin terveenä kuin vaan voi tässä kohti olla. 

(Röntgeniin menossa)

Tämän blogin tarina alkaa olla loppumetreillä. Toki varmasti jotain kuulumisia vielä kirjoitan tänne tulevaisuudessakin, mutta tahti tulee olemaan hidas. Kiitos teille jotka olette seuranneet M:n matkaa eroon kasvaimesta. 

(Lääkärin huoneessa ekaa kertaa ilman kauluria)

(Ekan päivän kauluriton hetki. Leikkejä siskon kanssa)

(Niskan arpi huomaamaton, alaselän haava tosi tumma, näkyy tuolta housujen alta. M on tosi laiha kun pituutta tullut 3cm tän puolen vuoden aikaan, mutta paino tippunut puolisen kiloa. Lihaksia ylävartaloon lähdetään hakemaan nyt jatkossa)

Kontrolli numero 3

Täällä me taas Turussa. Kirjauduttiin hetkisitten hotelliin ja huomenna Tyksiin. M jännittää hirveästi saako kaulurin pois vai ei. Äiti veikkaa ettei saa. 

Mutta laittelen sitten tietoa miten kävi. 

Matkalla käytiin syömässä

Turussa autotki lentää