Kesken elokuvan oli pakko mennä halimaan ja pusuttelemaan omaa pikku poikaa. M katseli vähän ihmeissään, kun äiti tuli yhtäkkiä kertomaan kuinka onnellinen olen kun poika on täällä ja terve.
Mun pahin pelko nykyään on, että
M:llä on toinenkin kasvain, tai entinen oli levinnyt.
Huolettaa se röntgen säteiden määrä minkä M on tähän mennessä jo saanut, mutta kuitenkin haluaisin pojasta otettavan koko vartalon ct:n ja MRI:n kuten alkuun suunniteltiin.
Ei tää tämmöstä tunteiden vuoristorataa ollut ennen TÄTÄ kaikkea. Ja niin paljoon M:n tilanne vaikuttaa vieläkin.
Päiväkodilla keskustelussa tajuttiin niin monia asioita jotka M:n entisessä käytöksessä on varmaankin johtunut jatkuvasta kivusta. Voi minun pientä taistelijaa ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti