M kärsi kovasta kuoleman pelosta jonkin aikaa. Sitten se helpotti ja asiaa käsiteltiin yhdessä psykologin kanssakin. Kaikki alkoi näyttää valoisalta, kunnes kuvan rakas Mimmi jouduttiin lopettamaan. 
M ei tahtonut millään ymmärtää miksi hänet pystyttiin leikkaamaan, mutta Mimmiä ei. Ja etenkin miksi
Mimmi sai lopetuspiikin. Annettaisiinko hänellekin sellainen jos hän sairastuu uudelleen..?
Kuolemasta, sairauksista, leikkaamisesta jne puhuttiin paljon toukokuussa kun karvapalleromme siirtyi ajasta ikuisuuteen.
Mimmin hautaaminen oli kova paikka. Lapset halusivat nähdä Mimmin vielä pahviarkussaan ennen maahan laittoa. Tunnelma oli (kuulemma, itse olin töissä) musertava. Lopulta M oli saanut paniikki kohtauksen kun mies meinasi kottikärryistä kaataa vain mullat koiran päälle. M meni paniikkiin, kun Mimmi lytistyy. Mies oli sitten varovasti lapioinut mullat niin pahin hätä meni ohi. Poika kuitenkin itki kauan.
Hirveää on ollut käsitellä M:n kanssa tilannetta. Hän niin vahvasti rinnastaa oman sairautensa koiran sairauteen. Ja lopettaminen, lapsi ei vaan ymmärtä ettei ihmisiä lopeteta kuten eläimiä.
M kertoo nyt ryhtyvänsä isona keksijäksi joka tuo Mimmin takaisin ja parantaa kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti